(Pisanio tulee, lukien kirjettä.)
PISANIO.
Kuin? Uskotonko? Miksi ette maini,
Ken herja häntä syyttää? — Leonatus!
Oi, herra, mikä inha rutto korvaas
On tarttunut? Mik' Italian konna,
Joll' yhtä myrkkyinen on suu kuin käsi,[9]
On liian alttiin korvas harhaan vienyt?
Hän hauras? Ei! Hänt' uskollisuudestaan
Näin rangaistaan, ja jumalatar on hän,
Ei nainen, kestäessään hyökkäystä,
Joll' ihka hyveen valtaisi. — Oi, herra,
Niin halpa häneen nähden nyt on mieles
Kuin ennen säätys! — Minä hänet tappaa?
Siks että vala, rakkaus, uskollisuus
Mua velvoittaa? Ma häntä? Hänen vertaan?
Jos hyvää palvelust' on tuo, niin koskaan
En hyvä palvelija olla tahdo.
Mink' olen näköinenkään, jos niin julmaa
Minusta luullaan, kuin tuo teko vaatii? —
"Tee se. Ma hälle kirjoitan, ja itse
Hän antaa sulle siihen tilaisuuden" —
Kirottu lehti, yhtä musta kuin on
Sinussa muste! Tunnoton sa liuska,
Apuri tässä työssäkö? ja näytät
Noin immen puhtaalta? Hän tulee tuossa.
Ma tästä käskyst' olen tietämätön.
(Imogen tulee)
IMOGEN.
Pisanio hyvä, mitä kuuluu?
PISANIO.
Tässä
Ois kirje, rouva, minun herraltani.
IMOGEN.
Sun herraltasi! Mun hän on: Leonatus.
Se viisas tähtitaikur' ois, ken tähdet
Niin tuntis kuin tuon käsialan minä;
Hän tietäis tulevaiset. — Jumalani,
Suo että tuosta henkäis yljän lempi
Ja terveys, mielihyvä — erostamme
Ei toki, ei — se tuskaks olkoon hälle —
On lääkett' usein tuska, niinpä tääkin,
Se lemmen nuorentaa — niin, mielihyvä,
Mut ei vain tästä! — Anteeks, vaha kulta! —
Oi, onnen mehiläiset, jotka teette
Nää salausten lukot! Lempivällä
Ja velkain ahtamalla eri toive:
Syynalaiset te tyrmään heitätte,
Mut Cupidonin kirjeet lukitsette! —
Hyviä uutisia, jumalat!
(Lukee.) "Oikeus, ja isäsi viha, jos hän minut alueellaan tapaisi, eivät voi olla niin julmat minulle, ett'et sinä, luoduista kallein, voisi katseellasi minua jälleen elvyttää. Tiedä siis, että olen Cambriassa, Milfordin satamassa. Tee, mitä lempesi tämän johdosta sinulle neuvoo. Tällä toivottaa sinulle kaikkea onnea hän, joka pysyy valassaan uskollisena ja yhä lemmessä kasvaa, sinun omasi,
Leonatus Posthumus."
Nyt hepo siivekäs! Pisanio, kuule:
Hän Milfordin on satamassa. Lue,
Ja sano matka sinne. Arkitoimi
Jos viikossa sen tarsii, miks en minä
Päivässä lentäis? — Siis, Pisanio hyvä,
Jok' ikävöit, kuin minä, herraas nähdä;
Jok' ikävöit — et sentään, et kuin minä —
Mut toki ikävöit, jos heikomminkin —
Oi! et kuin minä, jonka ikävällä
Ei määrää, rajaa — sano, puhu joutuun —
Oi! lemmen uskotuisen tulis täyttää
Niin kuulon solat, että suupuis aisti —
Kuink' etääll' on tuo siunattu Milford;
Ja miksi Walesill' oli onni saada
Semmoinen satama? Mut kaikkein ensin,
Mitenkä päästä täältä? Miten puoltaa
Sit' ajan juopaa, mikä täältä-lähdöst'
On paluuseen? Mut ensin, miten päästä?
Miks syntyis puolto ennen siitäntäänsä?
Puhumme tästä sitten. Pyydän, sano:
Kuin monta sataa virstaa ratsastaa
Voin tunnissa?
PISANIO.
Jo sata virstaa päiväss'
On teille, rouva, kyllin, milt'ei liikaa.