CYMBELINE.
Hivukoon hän verta
Pisaran päivässä, ja houkkuuteensa
Näin kuolkoon vanhoillaan!
(Cymbeline seuralaisineen menee.)
KUNINGATAR.
Hyi! — Taipukaa!
(Pisanio tulee.)
Kas, tuossa palvelijanne. — Mitä tiedät?
PISANIO.
Herraani vastaan miekan veti prinssi,
Poikanne.
KUNINGATAR.
Eihän vaaraa?
PISANIO.
Vähän oli;
Mut herrani ei taistellut, vaan leikki,
Vähääkään kiihtymättä. Pari herraa
Erotti heidät.
KUNINGATAR.
Hyvä.
IMOGEN.
Poikanne
On isän ystävä ja puoltaa häntä. —
Maanpakolaista hätyyttää! — Mik' uljuus!
Oi, Afrikass' ett' oisivat he kaksin[2]
Ja minä siellä neuloin pistämässä
Sitä, ken väistyy! — Miksi herras jätit?
PISANIO.
Hän käski; itseään ei minun suonut
Satamaan saattaa; listan antoi siitä,
Mill' oisi minun teitä palveltava.
Jos käskette.
KUNINGATAR.
Hän alttiisti on aina
Sua palvellut, ja, kautta kunniani,
Sen vastakin hän tekee.