(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Irti raudat, ja vanki kuninkaan luo!
POSTHUMUS.
Tuot hyviä sanomia. Saan kutsun vapauteen.
VANGINVARTIJA.
Minä silloin menen hirteen.
POSTHUMUS.
Olet silloin vapaampi kuin vanginvartija; kuolleille ei ole salpoja.
(Posthumus ja sanansaattaja menevät.)
VANGINVARTIJA. Jos tulisi naida hirsipuu ja siittää pikku vipupuita, niin ei ole siihen toimeen sen kärkkäämpää kuin tuo. Mutta sen sanon, omantuntoni nimessä, että, niin roomalainen kuin onkin, on niitä pahempiakin konnia, jotka tahtoisivat elää, ja lisäksi on niissä semmoisiakin, jotka kuolevat vastoin tahtoansa; niin tekisin minäkin, jos siinä tilassa olisin. Oi, että olisimme kaikki samaa luontoa, ja samaa hyvää luontoa: silloin tehtäisiin tyhjää vanginvartijoista ja hirsipuista! Puhun vastoin omaa etuani, mutta tämä toivoni tähtääkin virkaylennystä.
(Menee.)
Viides kohtaus.
Cymbelinen teltta.