AEGEON.
Et ääntäkään? Oi, näinkö aika karsii!
Vain vuotta seitsemän, ja kieli parka
Niin jäykennytkö on, ett' ainut poika
Sen surun särkemää ei sointaa tunne?
Vaikk' uurtoiset mun kasvoni nyt peittää
Tuon mannonsyöjän talven lumihiuteet,
Ja veren viemärit on kaikki jäässä,
Eloni yöhön tok' on jäänyt muisto
Ja heikko tuike silmään sammuvaan
Ja kuuroon korvaan heikko kuulon tunne:
Nää vanhat todistajat sanoo kaikki,
Ett' olet poikani Antipholus.
ANTIPHOLUS EPH.
Ma isääni en ole koskaan nähnyt.
AEGEON.
On vuotta siitä seitsemän, sen tiedät,
Kun Syrakusass' erottiin. Mut ehkä
Häpeät tunnustaa näin kurjaa miestä?
ANTIPHOLUS EPH.
Ken täällä minut tuntee, herttuakin,
Voi todistaa, ett'ei niin ole laita.
En ole Syrakusaa koskaan nähnyt.
HERTTUA.
Niin, tiedä, mies, kakskymment' olen vuotta
Antipholuksen ollut valtias;
Sill' ajall' ei sun maillas ole käynyt.
Sa pelosta tai vanhuuttasi hourit.
(Abbedissa, Antipholus Syrakusalainen ja
Dromio Syrakusalainen tulevat.)
ABBEDISSA.
Suur' herttua, tässä sorrettu on mies.
(Kaikki tunkeilevat katsomaan heitä.)
ADRIANA.
Kaks miestä mull' on, jos ei silmä petä.
HERTTUA.
Ja toinen niist' on toisen kuvajainen;
Ja sama noiden. Ken on lihaa, verta.
Ja ken on henki? Sanokoon ken voi.
DROMIO SYR.
Min' olen Dromio; pois tuo toinen häädä.
DROMIO EPH.
Min' olen Dromio; minun anna jäädä.
ANTIPHOLUS SYR.
Aegeonko, vai hänen haamunsa?
DROMIO SYR.
Mun vanha herrani! Ken teidät sitoi?
ABBEDISSA.
Ken lienee sitonut, ma siteet päästän,
Ja miehen itselleni vapautan. —
Aegeon, sano, oletko se mies,
Joll' oli vaimo, nimeltään Aemilia,
Ja josta sulle syntyi kaksi poikaa?
Jos se Aegeon olet, oi, niin puhu,
Ja puhu samalle Aemilialle.
AEGEON.
Jos unt' en näe, Aemilia sa olet.
Jos olet se, niin sano, miss' on poika,
Jok' oli kanssas turmalautalla?
ABBEDISSA.
Epidamnolaiset hänet pelastivat
Ja minut myös ja Dromion kaksoisveljen.
Mut poikani ja Dromion multa heti
Korinthon raa'at kalastajat ryösti;
Jäin yksin epidamnolaisten käsiin.
En tiedä mitä heistä tullut on,
Mut mit' on tullut minusta, sen näet.
HERTTUA.
Haa! Tähän liittyy aamullinen taru:
Kaks yhdennäköistä Antipholusta,
Ja kaksi Dromiota yhdenmoista;
Lisäksi haaksirikko, josta kertoi. —
Nuo ovat niiden lasten vanhemmat,
Jotk' yhteen onnen sattuma on tuonut.
Antipholus, Korinthostako tulit?
ANTIPHOLUS SYR.
En minä; Syrakusasta ma tulin.
HERTTUA.
Käy syrjään; teitä en voi erottaa.
ANTIPHOLUS EPH.
Minä, arvon herttua, tulin Korinthosta.
DROMIO EPH.
Ja minä hänen kanssaan.
ANTIPHOLUS EPH.
Toi meidät tänne herttua Menaphon,
Setänne kuulu, mainehikas urho.
ADRIANA.
Ken teistä tänään kanssain atrioi?
ANTIPHOLUS SYR.
Minä, armas rouva.
ADRIANA.
Tehän mieheni?
ANTIPHOLUS EPH.
Ei, sanon minä.
ANTIPHOLUS SYR.
Saman sanon minä;
Ja kuitenkin hän mua siksi kutsui;
Ja hänen siskonsa, tää kaunis neiti,
Mua veljeks sanoi, — Mitä silloin puhuin,
Siit' ensi tilassa kai tulee tosi,
Jos ei lie unta mitä näen ja kuulen.
ANGELO.
Nuo on ne vitjat, jotka multa saitte.
ANTIPHOLUS SYR.
Sen kyllä uskon, enkä sitä kiellä.
ANTIPHOLUS EPH.
Te noista vitjoista mun vangitsitte.
ANGELO.
Sen kyllä uskon, enkä sitä kiellä.
ADRIANA.
Lähetin Dromiolla lunnaiksi
Sinulle rahaa; niit' ei lie hän tuonut.
DROMIO EPH.
Minulla ette.
ANTIPHOLUS SYR.
Tään rahakukkaron ma teiltä sain,
Ja Dromio, renkini, sen mulle toi.
Meist' aina toinen kohtas toisen orjan;
Mua häneks luultiin, häntä minuksi;
Ja siit' on kaikki hairaukset tulleet.
ANTIPHOLUS EPH.
Nyt tällä kullall' ostan vapaaks isän.
HERTTUA.
Ei tarvis; henkiin jääköön isäsi.
HUVINAINEN.
Mut minun pitää saada sormukseni.
ANTIPHOLUS EPH.
Tuoss', ottakaa! Suur' kiitos pidoista!
ABBEDISSA.
Ylevä herttua, suvaitkaahan käydä
Nyt meidän kanssa tähän luostariin,
Niin saatte tyynni kuulla kohtalomme.
Ja kaikki tässä paikall' olevat,
Jotk' ovat tämän päivän hairauksissa
Vääryyttä kärsineet, he tulkoot mukaan,
Niin kaikki saavat täyden hyvitteen.
Viiskolmatt' olen vuotta voihkanut
Ma teidän tähden, poikani; nyt vasta
Ma raskaast' olen kuormastani päässyt. —
Te, herttua, mieheni, ja lapseni,
Ja tekin, näiden synnyinkalenteri,
Pois tulkaa; ristiäiset toimikaamme,
Ja pitkäin tuskain jälkeen iloitkaamme.
HERTTUA.
Ma mielelläni tulen kummiksi.
(Herttua, abbedissa, Aegeon, huvinainen,
kauppias, Angelo ja seuralaiset menevät.)
DROMIO SYR.
Laivasta tuonko tavaranne, herra?
ANTIPHOLUS EPH.
Mit' olet tavaroita laivaan vienyt?
DROMIO SYR.
Ne kapineet, jotk' oli Kentaurissa.
ANTIPHOLUS SYR.
Hän mulle puhuu. — Minä herras olen.
Pois tule; kyllä niistä huolehdin.
Iloitse nyt ja veljes kaulaan karkaa.
(Antipholus Syrakusalainen, Antipholus Ephesolainen,
Adriana ja Luciana menevät.)
DROMIO SYR.
Tuo teidän talon paksu kyökkyri,
Jok' äsken tarjoillaan mua kyökkäytti,
Nyt tulee siskoks mulle, eikä vaimoks.
DROMIO EPH.
Sin' olet peilini, et veljeni;
Sinusta näen, ett' olen sievä mies.
Menetkö tuonne sisään ristiäisiin?
DROMIO SYR.
Edellä en; sin' olet vanhempi.
DROMIO EPH.
Se kysymys; kuink' otat siitä selvän?
DROMIO SYR.
Esikois-oikeudesta solmustamme;
Sill'aikaa mene sinä edellä.
DROMIO EPH.
Parempi näin:
Me veljeksinä tulimme yht'aikaa maailmaan,
Siis käsi kädess' astumme, ei eellä kumpikaan.
(Menevät.)