KIRSO. Voi, Pulma, kuinka olet muuttunut! Mitä ma nyt sinussa näen?
(Poistuu.)
PULMA. Mitäkö näet? He, oman aasinpääsi, eikö totta?
(Pääkkö palajaa.)
PÄÄKKÖ. Jumal' auttakoon sinua, Pulma! Jumal' auttakoon sinua! Sinä olet vallan mulkattu.
(Poistuu.)
PULMA. Kyllä minä heidän koirankurinsa huomaan. Tahtovat tehdä minusta aasin, pelottaakseen minua, jos voisivat. Mutta minäpä en liikahda paikaltanikaan, tehkööt mitä tahansa. Kävelen vaan edes takaisin tässä ja lauleskelen, jotta kuulevat, ett'en pelkää.
(Laulaa,)
Ja rastas raudankarvainen
Ja keltanoukka sirkku,
Ja riemullinen leivonen
Ja peukaloinen virkku.
TITANIA (heräten). Ruusuilta enkelinkö lauluun herään?