(Hermia palajaa.)
HERMIA.
Mua vaivaista ja raseata, oi!
Mun kaste kasteli ja oksat raapi,
En enää edes kontata ma voi,
Ruumiini voimatonna raukeaapi.
Levolle lasken. Taivas varjelkaan
Lysanderia hänen taistossaan!
PUCK.
Nuku vaan
Makeaan!
Silmiis näin
(Nukkuu.)
Lääkettäin
Maireata vuodatan.
(Tiputtaa nestettä Lysanderin silmäluomille.)
Ja kun nyt
Heräydyt,
Riemuvin
Sydämin
Riennät syliin armahan.
Näin on sananlasku totta:
Kukin kultasensa ottaa,
Matti Maijan nai,
Kukin omans' sai,
Vakka kantensa, ja näin on kaikki hyvin kai.
(Puck poistuu. Demetrius, Helena y.m. jäävät nukkumaan.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Sama paikka.
(Titania ja Pulma tulevat, keijukaisten seuraamina.
Oberon perällä näkymättömänä.)
TITANIA.
Käy, istu tähän kukkaspatjallen;
Hempeitä poskiasi sivelen ma,
Ruusuilla silupääsi koreilen,
Ja pystykorviasi suutelen ma.
PULMA. Missä on Hernekukka?
HERNEKUKKA. Tässä.