GLOSTER.
Miks torall' enää maailman hän täyttäis?
KUNINGAS EDWARD.
Hän pyörtyy! Tuntoon hänet saattakaa!
GLOSTER.
Mua puolustele veljelleni, Clarence;
Lontoossa tärkeiss' asioissa käyn.
Te kohta saatte sieltä uutta kuulla.
CLARENCE.
Mitä sitte? Mitä?
GLOSTER.
Tower! Tower!
(Menee.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Oi, Edward! Haasta äidillesi, lapsi!
Oi, etkö voi? Oo, murhaajat! Te, konnat!
Caesarin murha veren vuodatusta
Ei ollut eikä moitittava rikos,
Jos tätä murhaa siihen verrataan.
Hän oli mies, tää sitä vastoin laps,
Ja miehet raivoaan ei tuhlaa lapseen.
Murhaajaa pahempaako? Sanokaa!
Ei, ei, ei! Sydän särkyy, jos ma puhun,
Ja puhun siksi, että sydän särkyy. —
Te teurastajat, konnat, verikoirat!
Ihanan taimen kesken taitoitte.
Ei lasta teillä, tappurit! Jos oisi,
Jo aatellessa niitä syttyis sääli.
Mut laps jos teille suodaan, olkaa varma,
Se nuorena jo teiltä riistetään,
Niinkuin te tämän nuoren prinssin teitte.
KUNINGAS EDWARD.
Pois hänet viekää, väkivalloin viekää.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Ei, älkää viekö; tähän tappakaa!
No, tuohon iske! Työsi anteeks annan.
Kuin? Etkö? Sitten sinä tee se, Clarence.
CLARENCE.
Sitä hyvää en tee sulle, jumalauta!