2 VAHTISOTURI.
Seis, tai olet surman oma!
(Warwick ja kaikki muut huutavat: "Warwick! Warwick!" ja
hyökkäävät vahtisoturien päälle, jotka pakenevat ja huutavat:
"Aseisiin! Aseisiin!" Warwick ja muut ajavat heitä takaa.)
(Torvien ja rumpujen soidessa palajavat Warwick ja muut,
tuoden mukanansa kuninkaan nojatuolissa yövaippaan käärittynä.
Gloster ja Hastings pakenevat näyttämön poikitse.)
SOMERSET.
Nuo keitä ovat, jotka pakenevat?
WARWICK.
Richard ja Hastings; menkööt; täss' on herttua.
KUNINGAS EDWARD.
Kuin? Herttua! Kun viimeks erottiin,
Mua sanoit kuninkaaksi.
WARWICK.
Ajat muuttuu.
Kun mua lähettinä solvasitte,
Niin kuninkuuden otin teiltä pois,
Ja nimitän nyt teidät Yorkin herttuaks.
Kuin voisi valtakuntaa johtaa mies,
Jok' airuttaan ei osaa kohdella,
Ei osaa yhteen vaimoon tyytyä,
Ei osaa veljein kanssa veljiks olla,
Ei osaa kansan parast' aatella,
Ei vihamiehilt' itseänsä kaita?
KUNINGAS EDWARD.
Sinäkö, myöskin täällä, veli Clarence?
Nyt näen, ett' Edwardin on vaipuminen.
Mut, Warwick, kovan onnen uhallakin,
Uhalla sun ja koko liittokuntas,
Ain' Edward kuninkaana käyttäytyy.
Vaikk' onnen nurjuus herrauteni kaataa,
Sen pyörää henkeni on ylempi.
WARWICK.
Siis hengess' Edward olkoon kuningas.
(Ottaa Edwardin päästä kruunun.)