SOMERSET.
Somerset, Somerset, Lancasterin puolta.
(Menee sotajoukkoineen kaupunkiin.)
GLOSTER.
Kaks herttuaa, Somersetia kuin sinä,
Henkensä Yorkin suvulle on myynyt;
Sin' olet kolmas, jos tää miekka tepsii.
(Clarence tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)
WARWICK.
Kas, tuossa Clarence tulee uljain voimin
Veljelleen taistelua tarjoomaan:
Hänest' on kalliimp' oikeuden voitto
Kuin veljenrakkaus ja luonnon siteet.
(Gloster ja Clarence kuiskuttelevat.)
Tule, Clarence! Tulethan, kun Warwick kutsuu.
CLARENCE.
Tiedätkö, isä Warwick, mit' on tämä?
(Ottaa pois punaruusun hatustaan.)
Kas tuossa, häpeäni sinuun viskaan!
Kukistaa isän huonetta en tahdo,
Miss' oma veri yhteen kivet juotti,
Ja nostaa Lancasterin. Luuletko,
Ett' on niin luonnottoman julma Clarence,
Ett' omaan veljeensä ja kuninkaaseen
Kamalan sota-aseen virittää?
Mua pyhäst' ehkä valastani soimaat?
Jos pidän sen, niin olen turkkaisempi
Kuin Jephta uhratessaan tyttärensä.
Niin suren tätä hairaustani,
Ett', armon saadakseni veljeltäni,
Sun veriviholliseks julistan,
Ja lupaan, missä ikänä sun tapaan, —
Ja sinut tapaan, jos vain liikkeell' olet —
Sinulle kostaa ruman viettelysi.
Niin, suurellinen Warwick, sua uhmaan
Ja punastuen käännyn veljeeni. —
Suo anteeks, Edward, parannusta teen;
Ja, Richard, älä virheistäni suutu:
Täst'edes näin en horjuvainen ole.