PISTOOLI.
Siis hiiteen käskyläisyytes! — Sir John,
Sun pikku uukkos nyt on kuninkaana,
Nimeltä Henrik viides. Toden totta!
Jos valhettelee Pistooli, tee näin:
Osoita peukalota, niinkuin tehdään
Espanjan öyhkärille.
FALSTAFF.
Mitä? Vanha kuningasko kuollut?
PISTOOLI.
Kuin naulattu; on totta, mitä sanon.
FALSTAFF.
Joutuun, Bardolph, satuloitse hevoseni! — Herra Robert Tyhjänen,
valitse itsellesi mikä virka hyvänsä maassa, se on sinun. — Sinuun,
Pistooli, minä panen kahdet arvo-panokset.
BARDOLPH.
Oi, riemun päivää! Minä en onneani vaihtaisi aatelisarvoonkaan.
PISTOOLI.
No, hyviäkö tuon mä uutisia?
FALSTAFF. Viekää herra Mykkänen levolle. — Herra Tyhjänen, mylord Tyhjänen, ole mikä oletkin, minä olen onnen hovimestari. Saappaat jalkaan? Me ratsastamme läpi yön. — Oi, sinä suloinen Pistooli! — Joudu, Bardolph! (Bardolph menee.) — Tule, Pistooli, kerro lisää, ja mieti samassa jotakin hyvää itsellesi. — Saappaat, saappaat, herra Tyhjänen! Tiedän, että nuori kuningas himoitsee minua. Otamme hevosia, mistä saamme; Englannin lait tottelevat minua. Miekkoiset ne, jotka ovat ystäviäni olleet, mutta voi herra ylituomaria!
PISTOOLI.
Katalat korpit syökööt hältä keuhkot!
"Miss' elo entinen?" niin sanotaan:
Hei, tässä! Terve, sinä ilon päivä!
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.