FALSTAFF. Ja minä noudatin tämän maapalveluksen lakeihin perehtyneen asianajajani neuvoa enkä tullut.
YLITUOMARI.
Mutta, sir John, totuus on, että elätte suuressa häpeässä.
FALSTAFF.
Joka minun vyöni vyötäröilleen kinnaa, ei voi elää vähemmässä.
YLITUOMARI.
Teidän varanne on laihat, mutta elätte runnosti.
FALSTAFF. Soisin, että olisi toisin: että olisi varani runnommat ja runtoni laihempi.
YLITUOMARI.
Olette vienyt nuoren prinssin harhateille.
FALSTAFF. Nuori prinssi se on vienyt minut harhateille; minä olen se suurimahainen mies, ja hän on minun koirani.[4]
YLITUOMARI.
No niin, minulle on vastenmielistä repiä auki äsken parattua haavaa.
Teidän päivätyönne Shrewsburyssä on hiukan kullannut öiset tekonne
Gadshillissä; saatte kiittää rauhattomia aikoja siitä, että olette
rauhassa päässyt tästä asiasta.
FALSTAFF.
Armollinen herra, —
YLITUOMARI. Mutta koska nyt kaikki on hyvin taas, niin olkoon sinään. Älkää herättäkö nukkuvaa sutta.