POINS. Tosiaankin, hänen kuolematon osansa tarvitsee lääkäriä; mutta se ei häntä liikuta. Vaikka se poteekin, niin ei se siltä kuole.
PRINSSI HENRIK. Minä sallin tuon risapaiseen olla kanssani samalla tuttavan kannalla kuin koirani, ja hän onkin siihen virkaan omansa; sillä nähkääs, kuinka hän kirjoittaa.
POINS (lukee). "John Falstaff, ritari", — niin, sen saa jokainen kuulla joka kerta, kun hänellä vaan on tilaisuus nimeään mainita; samoin kuin ne, jotka ovat kuninkaan sukua, aina kun sormeensa pistävät, sanovat: "tässä vuotaa kuninkaallista verta." "Kuinka niin?" kysäisee joku, joka ei ole yskää ymmärtävinään; vastaus on käsillä, niinkuin lainanhakijan lakki: "minä olen, herraseni, kuninkaan köyhä sukulainen."
PRINSSI HENRIK. Niin, meidän sukuja he tahtovat olla, vaikka sukulaisuutensa johtaisivatkin Japhetista saakka. Mutta kirje!
POINS.
"Sir John Falstaff, ritari, kuninkaan pojalle, isänsä lähimmäiselle,
Henrikille, Walesin prinssille, tervehdys." — Ha, ha, tämähän on
atesti!
PRINSSI HENRIK.
Vaiti!
POINS. "Jäljitellen kuuluisaa roomalaista tahdon olla lyhyt" — tarkoittaa varmaankin: lyhyt- tai ahdashenkinen. — "Jätän itseni sinun suosioosi, jätän hyvästi ja jätän sinut. Älä ole liiaksi tuttavallinen Poinsin kanssa, sillä hän väärin käyttää suosiotasi siihen määrään, että vannoo sinun naivasi hänen sisarensa Leenan. Tee katumusta joutohetkinä voimaisi mukaan, ja sillä hyvästi.
"Sinun, niin totta kuin jaa ja ei se on, aina sen mukaan, miten häntä kohtelet — Hannu Falstaff hyvien ystävien kesken, John veljien ja sisarien kesken, ja sir John koko Europan kesken."
Prinssi hyvä, tämän kirjeen kastan sektiin ja pakotan häntä syömään sen.
PRINSSI HENRIK. Siten pakottaisit häntä syömään omat sanansa. Mutta niinkö minua pitelet, Eetu? Pitääkö minun naida sinun sisaresi?