PRINSSI HENRIK.
No, Peto, mitä nyt?
PETO.
Westminsterissä
Isänne kuningas on; parikymment'
On raihnast', uupunutta sanantuojaa
Pohjasta tullut; matkallani tänne
Sivuutin kymmenkunnan päällysmiestä
Hikistä, avopäistä; kapakoista
Rymyllä kyselivät Falstaffia.
PRINSSI HENRIK.
Poins, jumal'auta, tuntoani soimaa
Näin viettäissäni turhaan kallist' aikaa,
Kun myrsky kapinan, kuin lounatuuli,
Utua mustaa luoden, sulaa alkaa
Ja meidän aseettomain päähän tippuu.
Miekkani, viittani! — Hyv' yötä, Falstaff!
(Prinssi Henrik, Poins, Peto Ja Bardolph poistuvat.)
FALSTAFF. Nyt tulee yön paras pala, ja meidän täytyy mennä ja jättää se nauttimatta. (Kolkutusta kuuluu.) Taaskin kolkutusta!
(Bardolph palajaa.)
No mitä? Mitä asiaa?
BARDOLPH.
Sir John, teill' oiti hovihin on matka:
Ovella vartoo kymmenkunta herraa.
FALSTAFF (paashille). Maksa soittajat, poika! — Hyvästi, emäntä! — Hyvästi, Torkko! — Nähkääs, hyvät naikkoset, kuinka arvomiehiä kysellään; epatot saavat nukkua, kun kyvykkäät käsketään aisoihin. Hyvästi, hyvät naikkoset! Jos ei minua lentokyydillä pois laiteta, niin näen teidät vielä ennen lähtöäni.
TORKKO. En saa sanaa suustani, — sydämmeni on tuohon paikkaan pakahtua, — niin, rakkahin Hannu, ole arka hengestäsi…