TYHJÄNEN. Sama sir John, ihan sama mies! Näin hänen kollegion portissa iskevän läven Skaganin päähän, vaikka oli vaan pieni kyysä, tuskin tuon kokoinen. Ja ihan samana iltana tappelin minä Simson Tolvasen, erään hedelmäkauppiaan, kanssa Greyn kollegion takana. Jesta sentään, kuinka hurjasti sitä on eletty! Ja nyt kun saan kuulla, että niin moni vanhoista tuttavistani on kuollut!
MYKKÄNEN.
Me olemme kaikki sitä tietä menevät, serkkuseni.
TYHJÄNEN.
Tietysti, niin tietystikin! Se on varma, se on varma! Kuolema on,
niinkuin psalmista sanoo, kaikille tietty; kaikkien täytyy kuolla.
Paljonko nyt maksaa hyvä härkäpari Stamfordin markkinoilla?
MYKKÄNEN.
En maarin minä siellä ole ollut.
TYHJÄNEN.
Kuolema on tietty. — Vieläkö se vanha Tupuli elää, kylänmiehenne?
MYKKÄNEN.
Kuollut on.
TYHJÄNEN. Jesta! Kuollut! — Hän se osasi jousta käyttää, — ja kuollut! — Hän ampui aimosti; Juhana Gaunt piti paljon hänestä ja pani vetoa suuret rahasummat hänen päästään. Kuollut! — Hän laukaisi keskipilkkaan kahdensadan neljänkymmenen askeleen päästä, ja vartavasten tehdyn vasaman hän lennätti neljä- tai viisikymmentä jalkaa siitäkin kauemmas, niin että teki miehen sydämmen oikein hyvää. — Mitä nyt uuhet maksavat kaksikymmenys?
MYKKÄNEN. Laadun mukaan; kelpo uuhista maksetaan kahdestakymmenestä hyvinkin kymmenen puntaa.
TYHJÄNEN.
Ja vanha Tupuliko kuollut?
(Bardolph tulee ja toinen mies hänen seurassaan.)