FALSTAFF. Tekö, herra Tyhjanen, minulle neuvotte, miten valikoida mieheni? Kysynkö minä miehen raajoja, suonia, ruhoa tai jykevää muotoa? Mieltä minä vaadin, herra Tyhjänen. — Tässä on Syylä; — nähkääs, kuinka kurjalta hän näyttää; mutta lataa ja laukaisee yhtä joutuun, kuin tinasepän vasara liikkuu, ja tulee ja menee nopeammin, kuin juomanpanijan renki sankaa vipuun ripustaa. Ja tuo naamapuoli tuolla, tuo Varjo, — tänne se mies! Siinä ei ole vihamiehellä osaamisen varaa; vainolainen voi yhtä hyvin tähdätä kynäveitsen terään. Ja jos tulee peräytyä, — kuinka sukkelaan silloin tämä Kitu, tämä naisten räätäli, pötkii tiehensä! Oi, antakaa mulle auttavaa väkeä, mutta auttakaa minua kolhoista. — Annahan musketti Syylän käteen, Bardolph.
BARDOLPH.
Tuossa, Syylä! Oikeaan, mars! Noin, noin, noin!
FALSTAFF. No, näytä nyt, miten osaat muskettia käyttää. Niin, — hyvin kyllä! — Kas niin, — vallan hyvin! — erinomaisen hyvin! — Tuollainen pieni, laiha, vanha, ryttyinen, kaljupää pyssymies, se on minun mieleiseni. — Hyvä, Syylä, hyvä! Sinä olet kelpo retkale; tuossa sulle kuusiäyrinen, ota!
TYHJÄNEN. Hän ei ole vielä taituri ammatissaan, hän ei osaa vielä oikein. Muistan Mill'end'in niityllä, — olin silloin Clemensin kollegiossa, — kun näyttelin Dagonetin[16] osaa Arthur-näytelmässä, oli siellä pieni, vikkelä veitikka, joka piteli pyssyään näin vaan; käänsihe ja väänsihe, oli milloin tuossa, milloin tässä; "puh, pah", sanoi hän, "pau", sanoi hän; ja oli taas tiessään, ja tuli taas takaisin. Mokomaa miestä en enää näe eläissäni.
FALSTAFF. Näistä miehistä tulee kyllä hyvää, herra Tyhjänen. — Jumala teitä varjelkoon, herra Mykkänen! En tahdo pitkillä puheilla teitä vaivata. — Hyvästi, hyvät herrat, kumpikin! Kiitoksia paljon! Minulla on vielä kahdentoista penikulman matka tehtävä tänä iltana. — Bardolph, toimita vaatteet sotureille.
TYHJÄNEN. Sir John, Jumala teitä siunatkoon, ja Herra suokoon menestystä toimillenne ja antakoon meille rauhan! Kun palaatte, käykää katsomassa, vanhaa tuttavuutta uudistamassa; ehkäpä vielä tulen kanssanne hoviin.
FALSTAFF.
Jumaliste, mielelläni sen näkisin.
TYHJÄNEN.
Olkoon menneeksi! Sanottu ja tehty. Hyvästi vaan!
FALSTAFF.
Hyvästi, hyvästi, herttaiset herrat! —
(Tyhjänen ja Mykkänen menevät.)