ARKKIPIISPA.
Täss' seisahdumme. Urkkijoita pankaa
Vakoomaan vihollisen lukumäärää.
HASTINGS.
Ne laitoimme jo matkaan.
ARKKIPIISPA.
Hyvä oli. —
Te, tämän suuren hankkeen osaveljet,
Teen teille tiedoks' että mulle tullut
Northumberlandilta on veres kirje;
Sen kylmä henki on ja mieli tämä:
Hän oisi itse suonut täällä olla
Arvonsa mukaisella armeijalla,
Vaan sit' ei kokoon saanut; Skotlantiin
Nuort' onneaan siis kypsyttämään läksi;
Ja kirjeen päättää hartain rukouksin.
Ett' yrityksemme ei vaaraa väistäis
Ja vastustajan kauheata voimaa.
MOWBRAY.
Siis häneen pantu toivo kaatuu maahan
Ja särkyy pirstoiksi.
(Sanansaattaja tulee.)
HASTINGS.
No, mitä uutta?
SANANSAATTAJA.
Metsästä länteen, jonkun virstan päässä,
Lähestyy vihollinen uhkein joukoin;
Alasta päättäin, minkä täyttää, voi se
Noin kolmikymmen-tuhantinen olla.
MOWBRAY.
Siis osavasti niinkuin arvelimme.
Eteenpäin vaan ja pelkäämättä vastaan!
(Westmoreland tulee.)
ARKKIPIISPA.
Mik' uljastamineinen päämies tuossa?