PALVELIJA.
Falstaff, teidän armonne.
YLITUOMARI.
Hänkö, joka oli tutkittavana maantienrosvoudesta?
PALVELIJA.
Sama mies, mylord; mutta sen jälkeen hän on tehnyt hyviä töitä
Shrewsburyssä, ja on nyt, kuulemma, jollekin virka-asialle menossa
Lancasterin prinssin, Juhanin, luo.
YLITUOMARI.
Mitä? Yorkiinko? Huuda hänet takaisin.
PALVELIJA.
Sir John Falstaff!
FALSTAFF.
Poika, sano, että olen kuuro.
PAASHI.
Olkaa hyvä, puhukaa lujemmin, herrani on kuuro.
YLITUOMARI. Niin, sen kyllä uskon, kun hän saa jotakin hyvää kuulla. — Mene ja nykäise häntä käsivarresta, minun pitää saada puhutella häntä.
PALVELIJA.
Sir John, —
FALSTAFF. Mitä? Noin nuori loikariko kerjää? Eikö ole sotia? Eikö ole työtä? Eikö kuningas tarvitse alamaisia? Eikö kapinoitsijat sotureita? Vaikka onkin häpeä olla muulla puolella kuin yhdellä, niin on kuitenkin vielä pahempi häpeä kerjätä kuin olla pahimmalla puolella, vaikka se olisi vielä pahempikin, kuin mitä kapinan nimi saattaa ilmaista.