WARWICK.
No, herra ylituomar', minne matka?
YLITUOMARI.
Mitenkä kuninkaan on?
WARWICK.
Vallan hyvin:
Nyt kaikista hän huolistaan on päässyt.
YLITUOMARI.
Ei toki kuollut?
WARWICK.
Mailleen hän on mennyt,
Eik' elä enää tälle maailmalle.
YLITUOMARI.
Oi, ett' ois kuningas mun myötään vienyt!
Työt hartaat, jotka eläissään tein hälle,
Nyt saattavat mun sorron alaiseksi.
WARWICK.
Niin, nuori kuningas ei teitä lemmi.
YLITUOMARI.
Ma tiedän sen ja siksi varustaunkin
Tät' uutta ajan tilaa kohtaamaan;
Se minuun katsett' yrmympää ei luone,
Kuin mit' on mieleni jo kuvitellut.
(Prinssi Juhani, prinssi Humphrey, Clarence,
Westmoreland ja muita tulee.)
WARWICK.
Suruinen suku kuolleen Henrikin!
Josp' elävänkään Henrikin ei mieli
Pahempi ois kuin pahimman on noista!
Mon! yleväinen, jota halvat henget
Nyt polkevat, sais pitää paikkans' silloin.