KUNINGAS PHILIP.
Anteeksi: sillä valtaajaa vain häädän.
ELEONORA.
Ja ketä valtaajaksi sanot, Ranska?
CONSTANCE.
Sen kuulet multa: — poikaas, vallikkoa.
ELEONORA.
Hyi, rietas! Äpäräskö kuninkaaksi,
Ett' itse kuningatar-vallan saisit!
CONSTANCE.
Pojalles olin yhtä uskollinen
Kuin sinä miehelles; tää poika isääns'
On enemmän kuin Juhana on sinuun,
Niin toinen teist' on tavoillensa toiseen,
Kuin piru äitiinsä ja sade veteen.
Äpärä poikaniko? Kautta taivaan,
Niin puhdasverinen ei isäns' ollut!
Ja kuinka voikaan, moinen kun ol' äiti?
ELEONORA.
Kah, poika, kelpo äiti! Isääs syyttää!
CONSTANCE.
Kah, kelpo mummo! Sua tahtois syyttää!
ITÄVALLAN HERTTUA.
Vait!
BASTARDI.
Kuulkaa huutajaa!
ITÄVALLAN HERTTUA.
Ken hitto sinä?