ELEONORA.
Laps parka itkee, noin kun äiti herjaa.
CONSTANCE.
Jos herjaan taikka en, niin herja teihin!
Ei äidin herja, mutta mummon häijyys
Pusertaa raukan silmist' itkun helmet;
Ne uhriveroks taivas omistaa;
Noill' aito päärlyillä hän taivaalt' ostaa
Oikeuden itselleen ja koston teille.
ELEONORA.
Hävytön maan ja taivaan pilkkaaja!
CONSTANCE.
Hävytön maan ja taivaan häväisijä!
Minäkö pilkkaan? Sinä ja sun joukkos,
Te tältä poljetulta piltiltä
Maat, oikeudet, kuninkuudet veitte.
Hän sinun esikoisesi on poika,
Ei muusta onneton kuin sinusta.
Sun syntis tätä lapsiparkaa kohtaa;
Lain uhkarangaistus nyt häntä etsii,
Kun vasta toisessa hän polvess' on
Sun syntiraskaan kohtus sukukantaa.
KUNINGAS JUHANA.
Lopeta, hourulainen!
CONSTANCE.
Sana vielä:
Tuon synneist' ei hän yksin vaivaa kärsi,
Vaan tuon on synnit, vaivat luoja pannut
Tään lapsen vaivaks, joka vaivaa kärsii
Tuon sijassa ja hänen synneistään,
Vääryyttä kärsii vääryydestä vaimon,
Mi häness' omaa itseänsä vitsoo.
Näin kaikki kosto tätä lasta kohtaa,
Tuon naisen tähden kaikki. Kirous hälle!
ELEONORA.
Viimeisen tahdon näytän, suulas herja.
Jok' oikeuksistaan pois sun poikas sulkee.
CONSTANCE.
Sen kyllä uskon: tahdon, ilkitahdon,
Naistahdon, juljettoman mummon tahdon!
KUNINGAS PHILIP.
Vait, lady! Vaietkaa tai malttukaa!
Tään seuran suostumuksellaan ei sovi
Noin epäsointoisata soimaa säistää. —
Nyt torvi soikoon, Angers'n asukkaat
Muureille kokoon; sanokoot, ken meistä
On heille mieleen, Juhana vai Arthur.
(Torven toitauksia. Porvareita tulee muureille.)