HUBERT.
Niin rakas, että, mitä käskenette,
Vaikk' oisi kuolema sen toimen loppu,
Sen, jumalauta, teen.
KUNINGAS JUHANA.
Sit' enkö tiedä?
Oi, Hubert, hyvä Hubert, tuohon poikaan
Luo silmäsi; niin, tiedä, ystävä,
Hän tielläni on niinkuin mikä käärme,
Ja mihin vain tään jalkani ma astun,
Hän edessäni on. Mua ymmärrätkö?
Sa häntä vartioit.
HUBERT.
Ja niin sen teen,
Ett ei hän vaaraks ole kuninkaalle.
KUNINGAS JUHANA.
Kuolema.
HUBERT.
Kuninkaani?
KUNINGAS JUHANA.
Hauta.
HUBERT.
Eloon
Ei ole jääpä.
KUNINGAS JUHANA.
Kyllin. Nyt ma voisin
Iloinen olla. Hubert, sua suosin;
En sano mitä tehdä sulle aion;
Mut muista vain. — Hyvästi, arvo-rouva;
Lähetän vartioston turvaks teille.
ELEONORA.
Siunattu ollos!
KUNINGAS JUHANA (Arthurille).
Englantiin nyt, lanko!
Sua Hubert matkaan seuraa, töin ja innoin
Sua palvellen. — Calais'ta kohti nyt!