HUBERT.
Elä ja näe! Silmiisi en koske,
Setäsi kaikki aarteet vaikka saisin.
Mut olin vannonut ja päättänytkin
Raudalla tällä päästäsi ne polttaa.
ARTHUR.
Nyt Hubertilta näytät; koko ajan
Vain teeskelit.
HUBERT.
Vait! Hiljaa! Hyvästi!
Setäsi ei saa tietää, että elät.
Valeilla vainukoirat nuo ma syötän.
Levossa nuku, lapsut, huoletonna;
Ei Hubert kaiken mailman aarteista
Sua loukkaa, ei.
ARTHUR.
Oi, taivas! — Kiitos, Hubert!
HUBERT.
Vait! Hiljaa tule jäljessäni mun;
Sun tähtes vaaraan suureen antaudun.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Sama seutu. Valtahuone kuninkaan linnassa.
(Kuningas Juhana, kruunattuna, Pembroke, Salisbury ja
muita loordeja tulee. Kuningas istuutuu valtaistuimelle.)
KUNINGAS JUHANA.
Taas kruunattuna,[17] tässä taaskin istun
Ja ilokatseen kohtaamana, toivon.