ELEONORA.
Mit' ennen olla soisit, Faulconbridgeko,
Maanomistaja, niinkuin veljesikin,
Vai Leijonako-mielen kuulu poika
Ja oma herrasi, vaikk' ilman maata?
BASTARDI.
Jos oisi veljeni mun näköiseni
Ja minä hänen, ihka ilmi Robert,
Jalat kuin puikot, käsivarret niinkuin
Topatut airokalat, naama ohut,
Ett' ei vois ruusuakaan korvaan panna,
Kun huudettaisiin jo: "Kas, äyrityistä!"[2]
Ja muodon kanssa kaikki maansa saisin,
Niin paikasta en liiku, jos en antais
Tään naaman eestä joka vaaksaa pois:
Tuommoinen rääppä min' en olla vois.
ELEONORA.
Sinusta pidän. Osasiko heität,
Maas annat tuolle pois ja mua seuraat?
Soturi olen, Ranskaa vastaan lähden.
BASTARDI.
Veli, ota maani, minä otan onnen.
Viisisataa puntaa vuosin naamas antaa,
Ma siit' en antais viittä naulankantaa. —
Ma teitä, rouva, seuraan kuolemaan.
ELEONORA.
Ei, edeltä saat itse sinne mennä.
BASTARDI.
Etuuden antaa moukka ylhäisille.
KUNINGAS JUHANA.
Nimesi mikä?
BASTARDI.
Philip, ruhtinaani;
Nimeni alku Philip on: tuon hyvän
Sir Robert-ukon vaimon vanhin poika.
KUNINGAS JUHANA.
Täst' alkain nimi olkoon muodon mukaan:
Polvistu, Philip, nouse suurempana;
Nouse, sir Richard Plantagenetina!
BASTARDI.
Kätesi, veljyt äidinpuolinen!
Ma isältäni kunniata sain,
Ja sinä isältäsi maata vain.
Siunattu hetki, oli yö tai päivä,
Kun sikisin ja poiss' ol' ukko-räivä!