(Toiselta puolelta tulee Itävallan herttua sotajoukkoineen:
toiselta Philip, Ranskan kuningas, sotajoukkoineen, sekä Louis,
Constance, Arthur ja seuralaisia.)
LOUIS.
Angers'n luo tervetullut, uljas herttua! —
Arthur, sun suuri kantaisäs, Richard,
Hän, joka sydämmen vei leijonalta
Ja pyhään sotaan Palestiinaan läksi,
Sai varhain surman tältä herttualta.[7]
Nyt, hyvittääkseen hänen heimoaan,
Hän meidän pyynnöstä on tänne tullut
Sun tähtes, poika, miekkaa häilyttämään
Ja väkivaltaa häätämään, jot' uhkaa
Englannin Juhana, tuo setäs julma.
Syleile, helli, tervehytä häntä.
ARTHUR.
Richardin surman anteeks suokoon taivas,
Taas elämän kun tuotte heimolleen,
Sen oikeutta sodan siivin kaiten.
Käteni heikko teitä tervehtää,
Mut sydämmessä puhdas rakkaus asuu.
Siis, tervetullut Angers'n porteille!
LOUIS.
Mik' oiva poika! Ken ei sua auttais?
ITÄVALLAN HERTTUA.
Tään pyhän suudelman nyt poskees painan
Rakkauden panttikirjan vakuudeksi,
Ett' ennen täält' en minä kotiin palaa,
Kuin Angers ja sun oikeutesi Ranskaan
Ja tuohon kalpeahkoon valkorantaan,[8]
Min jalka luotaan survoo meren ärjyt
Ja saarelaiset sulkee mannermaista —
En, kunnes Englanti, tuo meren helmi,
Tuo linna, aallon vyöttämä, jok' aina
Lujana seisoo valloittajaa vastaan —
En, kunnes tämä äärin lännen kulma
Sua kuninkaakseen kutsuu — ennen, poika,
En kotiin lähde enkä miekkaa heitä.
CONSTANCE.
Täss' äidin, lesken, kiitos teille, kunnes
Kätenne vahva hankkii hälle voimaa
Paremmin rakkauttanne palkitsemaan.
ITÄVALLAN HERTTUA.
On taivaan rauha niillä, joiden miekan
Näin oikea ja hurskas sota vihkii.
KUNINGAS PHILIP.
No, toimeen siis! Tuon korskan kaupungin
Nyt otsaa kohti tykit suunnatkaamme.
Parahat sodan päällysmiehet tänne
Valitsemahan parhaat hyökköpaikat.
Ma tästä kaupungista uhraan vaikka
Kuninkaan-henkeni, ma vaikka kahlaan
Torille ranskalaisten veressä,
Mut tuolle pojalle sen valloitan ma.
CONSTANCE.
Lähettiläältä ensin vastuu varro,
Äläkä miekkaas suotta verin tahraa.
Kentiesi Chatillon tuo rauhan tietä.
Sen oikeuden, jonk' aiot sodall' ostaa.
Kadumme silloin joka veren tilkkaa,
Jot' innossa näin syyttä vuodatamme.
(Chatillon tulee.)