CORDELIA.
No, hyvä herra, olkoon sitten niin.
(Lääkärille.) Kuink' ompi kuninkaan?
LÄÄKÄRI.
Hän yhä nukkuu.
CORDELIA.
Oi, hyvät jumalat, te ehjäks tehkää
Rikotun mielen suuret säröt nuo!
Soinnuttakaa tuon lapsestuneen isän
Särisevät ja soinnuttomat aistit!
LÄÄKÄRI.
Suvaitsetteko, että herätämme
Kuninkaan nyt? Hän on jo kauan maannut.
CORDELIA.
Seuratkaa taitoanne vaan ja tehkää
Min parhaaks näätte. Onko vaatteissaan hän?
(Palvelijat kantavat Learin sisään nojatuolissa.)
RITARI.
On, rouva: kun hän sikeimmällään nukkui,
Puimme uudet vaatteet hänen ylleen.
LÄÄKÄRI.
Läsn' olkate, kun hänet herätämme;
Ma kyllin tyyneks hänet luulen.
CORDELIA.
Hyvä!
LÄÄKÄRI.
Lähemmäks tulkaa, pyydän. — Soitto soimaan!