(Torventoitauksia. Albania, Goneril, Regan, sotaherroja
ja seuralaisia tulee.)
ALBANIAN HERTTUA.
Osoitittepa tänään miehen mieltä;
Teit' onni aivan suosi. Vankinanne
Tänpäiväiset on vastustajamme.
Ne vaadimme nyt teiltä, tehdäksemme,
Mit' ansainneet he on ja mitä muuten
Turvamme vaatii.
EDMUND.
Paras luulen, olis
Lähettää kuningas, se vanha raukka,
Johonkin säilyyn tarkan vahdin alle.
Ijällään tenhoo hän ja enemmän
Viel' arvollaan, ja kansan mielet voittaa,
Ja pestaamamme keihäät meihin kääntää,
Päämiehiinsä. Cordelian laitoin myötä
Samasta syystä. Huomenna tai toiste
He valmiit saapumaan on istuntoonne.
Hiessä, veriss' ollaan tällä haavaa;
Kadottanut on ystäv' ystävänsä;
Ja itse tuless' oikeaakin sotaa
Kiroopi se, jok' äilyn siitä tuntee.
Cordelian ja Learin kuulustus
Paremman paikan vaatii.
ALBANIAN HERTTUA.
Anteeks, herra;
Sodassa teitä pidin palkollisna,
En veljenä.
REGAN.
Se mun on vallassani.
Mua teidän olis tullut kuulla ennen
Kuin teitte tuon. Hän joukkoani johti,
Edustain mua ja mun arvoani;
Ken siinä asemass' on, rohjennee kai
Sanoa teitä veljeks.
GONERIL.
Hiljaa, hiljaa!
Enemmän häntä nostaa oma arvo
Kuin teidän antamat.
REGAN.
Mun oikeuksiini
Puettuna hän parhaan vertainen on.
ALBANIAN HERTTUA.
Niin silloin korkeintaan, jos nais hän teidät.
REGAN.
Useinpa iva ennustukseks kääntyy.
GONERIL.
Hohoo! Se ken sen sanoi, katsoi karsaan.