NORFOLK.
Täss', armollinen kuninkaani.
RICHARD.
Norfolk,
Tääll' iskuja ei säästetä, vai kuinka?
NORFOLK.
Niit' annetaan ja saadaan, majesteetti.
RICHARD.
Telttani pystyyn! Tän yön makaan tässä;
Mut missä huomenna? — No, yhtä kaikki. —
Kuin suuri lienee petturien joukko?
NORFOLK.
Kuus-, seitsentuhansinen korkeintaan.
RICHARD.
Kolmasti vahvempi on meillä voima,
Ja nimi kuninkaan on luja linna,
Jot' ovat vailla vihollisen puolla.
Telttani pystyyn! — Tulkaa, ylimykset,
Nyt paikan etuisuutta tarkastamme. —
Kokeneet miehet tänne neuvonpitoon.
Nyt tarkka kuri vaan! Pois velttous!
Huomenna kova alkaa ponnistus.
(Menevät.)
(Kentän vastaiselta puolelta tulevat Richmond, sir William
Brandon, Oxford ja muita sotaherroja. Sotamiehet pystyttävät
Richmondin telttaa.)
RICHMOND.
Väsynyt aurinko jo kultiin laski
Ja tulivaunujensa kirkkaat jäljet
Lupaavat ihanata huomispäivää. —
Te lippuani kannatte, sir Brandon. —
Telttaani mustetta ja paperia!
Ma kaavan laitan, suunnan tappelulle,
Kullekin päällikölle määrään työnsä
Ja tarkoin osittelen joukkosemme.
Te, kreivi Oxford, — te, sir William Brandon, —
Ja te, sir Walter Herbert, jäätte tänne.
Rykmenttins' ohjaksiin jää kreivi Pembroke:
Sir Blunt, hyv' yötä hälle sanokaa
Ja että kello kahdelt' aamuisella
Ma häntä teltassani nähdä toivon. —
Viel' yksi pyyntö, herra kapteeni:
Miss' on lord Stanleyn maja, tiedättenkö?
BLUNT.
Jos en lie erehtynyt lipuistaan, —
Ja ett'en ole, siitä olen varma, —
Niin rykmenttins' on puolen peninkulmaa
Kuninkaan valtajoukost' etelään.