RIVERS.
Minussa, tottakaan, ei vihan kaunaa;
Ja ystävyyttä vannon tuohon käteen.
HASTINGS.
Niin totta Jumal'auta, samaa minä!
EDWARD.
Varokaa pilaa kuninkaanne nähden!
Kuningas kuningasten pian saattaa
Salatun vilpin häpeään, ja hankkii
Toiselle teistä toisen kautta surman.
HASTINGS.
Niin totta Jumala mua auttakoon,
Ma ystävyyttä vannon!
RIVERS.
Samaa minä,
Niin totta kuin on Hastings mulle rakas!
EDWARD.
Te, rouva, tekin saman neuvon saatte; —
Poikanne Dorset myös; — myös Buckingham; —
Olette riidoin olleet keskenänne;
Käsi Hastingsin nyt suudeltavaks, rouva;
Ja minkä teette, vilpittä se tehkää.
ELISABETH.
Kas tuossa, Hastings: iki-unhoon vihat,
Niin totta Jumala meit' auttakoon!
EDWARD.
Dorset ja Hastings sopusyleilykseen!
DORSET.
On rikkumaton, mitä minuun tulee,
Tää ystävyyden liitto, sen ma vannon.
HASTINGS.
Ja samaa minä vannon.