RIVERS.
Miks pienin saatoin, mylord Buckingham?
BUCKINGHAM.
Siks, että suuri joukko repis auki
Tuon vasta parannetun äkähaavan;
Jok' oisi sitä vaarallisempaa,
Kun nuor' on valtio ja johtajatta,
Ja joka hevonen on omin valloin
Ja juosta saapi, minne itse mielii.
Niin vaaran pelkokin kuin itse vaara
On minun mielestäni torjuttava.
GLOSTER.
Kuningas sopuun liitti meidät kaikki;
Vakaana, vahvana sen liiton pidän.
RIVERS.
Niin minäkin; ja niinpä, luulen, kaikki,
Mut kun se viel' on nuori, niin ei hyvä
Sit' uskaltaa noin rikkumisen vaaraan;
Ja niin voi käydä, jos on saatto suuri.
Siis olen jalon Buckinghamin mieltä,
Ett' tulee prinssi noutaa vähin joukoin.
HASTINGS.
Sit' olen mieltä minäkin.
GLOSTER.
Niin olkoon siis; ja päättämään nyt käymme,
Kenenkä Ludlow'hon on rientäminen.
Te, äiti, ja te rouva, suvainnette
Täss' asiassa antaa lausuntonne.
(Kaikki poistuvat, paitsi Buckingham ja Gloster.)
BUCKINGHAM.
Ken prinssin noutaneekin, Herran tähden,
Me emme molemmin saa kotiin jäädä:
Matkalla keinon keksin, miten alkaa
Sovittu juonemme ja prinssist' eriin
Kuningattaren pöyhkä suku saada.
GLOSTER.
Mun toinen itseni, mun neuvostoni,
Oraakkeli ja profeetta! — Kuin lapsi,
Ma seuraan johtoasi, armas lanko.
Ludlow'hon siis! Me emme kotiin jää.
(Menevät.)