Coventry. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kuningas Richard, Bagot ja Green tulevat toisesta ovesta,
Aumerle toisesta.)
KUNINGAS RICHARD.
Kyll' oivalsimme. — No, Aumerle, kuin kauas
Saatoitte Herefordin, tuon valtamiehen?
AUMERLE.
Herefordin, niin sanotun valtamiehen,
Vein valtatielle saakka, siihen heitin.
KUNINGAS RICHARD.
Ja varmaan ero-itkut itkettiin?
AUMERLE.
En suinkaan minä; kenties pohjatuuli,
Jok' ihan oli kasvot meiltä polttaa,
Herätti nuhan uinuvan ja ehkä
Kyynelin kasti kuivat erojaiset.
KUNINGAS RICHARD.
Ja mitä sanoi lanko erotessaan?
AUMERLE.
Hyvästi.
Mut kosk' ei sydän suonut kieleni
Häväistä tuota sanaa, niin mua viekkaus
Opetti teeskelemään tuskaa mointa,
Kuin oisi sanat niellyt surun hauta.
Jos hyvästeistä viivyntää ois tullut
Ja ajan lisää lyhyeen maanpakoon,
Niin ois hän saanut niitä kirjan täyden;
Vaan nyt ei multa saanut yhtäkään.
KUNINGAS RICHARD.
Hän lanko, lanko on; mut epäilemme,
Kun aika hänet maanpaosta kutsuu,
Palaako lanko ystäväinsä tähden.
Me itse, Bushy, Bagot myös ja Green
Näimme, kuinka liehakoi hän kansaa,
Kuink' alhaisella, nöyräll' imarteella
Sen sydämmeen hän tahtoi sukeltaa;
Kuink' orjiin tuhlas kohteliaisuutta,
Työmiehet voitti imartelutyöllä,
Ja kantoi nöyräst' osaansa, ikäänkuin
Maanpakoon heidän suosionsa veisi.
Osteri-muijaakin hän lakittelee;
Ajuri "Herran rauhaa" toivottaa
Ja palkakseen saa polvenkoukistuksen
Ja "kiitos, maamies, rakas ystävä!"
Kuin oikeus ois hällä Englantiimme,
Ja hän sen alamaisten ylin toivo.
GREEN.
Hän tiessään on ja juonet hänen kanssaan. —
Nyt kapinaan, jok' Irlannissa kiehuu!
Rivakat toimet, ettei lisä viipy
Tois heille lisää apuneuvoja
Eduksi itselleen ja haitaks teille.