PALVELIJA.
Tiimaa ennen
Kuin sinne saavuin, herttuatar kuoli.
YORK.
Jumal' armahtakoon! Mikä tuskain tulva
Yht'aikaa syöksee tähän tuskain maahan!
En neuvoa nyt tiedä. — Suokoon taivas,
Ett' oisi — omasta ei syystä toki —
Pää multa viety milloin veljeltäni. —
Kuin? Viestit viel' ei matkall' Irlantiin? —
Mitenkä saada rahaa tähän sotaan?
Tule; sisko, — anteeks: käly, tarkoitin. —
(Palvelijalle.)
Mies, kotiin kiiruhda ja hanki vaunut,
Tuo, mit' on siellä aseita. —
(Palvelija menee.)
Te, herrat
Pitäkää sotaväen katselmus! —
Jos tiedän, miten järjestää nää toimet,
Käsiini sotkuisina viskatut,
Niin älkää uskoko mua enää koskaan. —
Molemmat ovat sukuani: toinen
Kuningas, jota velvoitus ja vala
Mun käskee varjella, ja toinen lanko,
Kuninkaan loukkaama, jot' omatunto
Ja heimous käskee minun puolustaa.
Jotakin täytyy tehdä. — Tulkaa, käly,
Ma teistä pidän huolen. — Katselmukseen
Nyt menkää, herrat; sieltä Berkley-linnaan
Heti tulkaa. — Plashyynkin mun pitäis mennä,
Mut aika sit' ei salli. — Kaikk' on nurin,
Ja koko maailma on hullun kurin.
(York ja kuningatar menevät.)
BUSHY.
Irlantiin myötätuuli viestit vie,
Mut mitään sielt' ei tuo se. Koota voima,
Jok' oisi vihollisen vertainen,
On meidän mahdotonta.
GREEN.
Sitä paitse
Kuninkaan lemmen likeiset myös liki
On niiden vihaa, jotk' ei häntä lemmi.
BAGOT.
Niin, häälyväisen kansan, jonka lempi
On kukkaro; min verran se on vajaa,
Sen verran sydän täys on verivihaa.
BUSHY.
Siit' yleisesti syyn saa kuningas.
BAGOT.
Jos tuomio heidän on, syyn saamme mekin,
Kuninkaan alituiset seuralaiset.
GREEN.
Pakoni otan Bristol-linnaan minä,
Ja heti; kreivi Wiltshire on jo siellä.
BUSHY.
Mukaanne tulen minä: vähän hyvää
Voi vihaiselta kansalt' odottaa:
Vain meitä raatelevat niinkuin koirat. —
Tulette mukaan kai?