BOLINGBROKE.
En sua kiitä; käsin kamalin
Häpeän näin mun päähäni sa toit
Ja tähän kuuluun maahan tahran loit.
EXTON.
Mut itse, herra, neuvoit tekohon.
BOLINGBROKE.
Ei myrkky rakas, vaikka tarpeen on.
Ma kuolemaansa vaikka toivoin myötään,
Murhaajaa vihaan, rakastaen työtään.
Sa palkaksesi tunnonvaivat ota,
Minulta et saa armon suosiota.
Yön varjoissa sa hiivi niinkuin Kain,
Ja valoa ja päivää karta ain'. —
Oi, loordit, sydän mull' on tuskaa täynnä,
Tie onneen näin kun veren kautt' on käynnä.
Mun kanssani nyt surkaa, huolikaa
Ja mustaan murhepukuun pukeukaa.
Ma pyhään maahan lähden pesemään
Kädestäin syyllisestä veren tään. —
Surusaattoon käykää; arvo murehelle
Ja kyynel suokaa varhain kuollehelle.
(Menevät.)
SELITYKSIÄ:
Richard toinen, Edvardin, "mustan prinssin" poika, tuli v. 1377 kymmenvuotiaana isoisänsä, Edvard III:n, jälkeen kuninkaaksi. Hallituksensa alussa oli hänellä kelpo miehiä neuvonantajina, mutta myöhemmin hän joutui sellaisten ohjattavaksi, jotka kruunun arvon kokonaan häpäisivät. Tämmöistä asiaintilaa ruvettiin vastustamaan, ja vastustuksen etupäässä oli kuninkaan setä, Thomas Woodstock, Glosterin herttua. Kehnot suosikit karkoitettiin, ja asetettiin hallintoneuvosto, jonka päämiehenä Glosterin herttua oli. Mutta juonien ja väkivallan-tekojen kautta kuninkaan taas onnistui saada valta käsiinsä, ja pian hän myös sai tilaisuuden ijäksi vapautua Glosterista, suurimmasta vihansa ja pelkonsa esineestä. Tämä nimittäin valmisteli salaliittoa, jonka tarkoituksena oli ottaa kuningas vangiksi ja korjata tieltä hänen huonot neuvonantajansa. Liitto saatiin ilmi ja sen päämies vangittiin ja surmattiin, johon viitataan tässä näytelmässäkin. Tämä teko herätti suurta hämmästystä kansassa, jonka suosikki Glosterin herttua oli. Mutta kuningas pakotti parlamentin ei ainoastaan hyväksymään tätä tekoa, vaan vielä lisäksi tuomitsemaan kuolemaan Glosterin rikoskumppanit, jopa poistamaan kaikki määräykset, jotka kuninkaanvallan rajoittamiseksi oli säädetty 11 vuoden kuluessa. Tämän jälkeen kuningas alkoi hallita yhä mielivaltaisemmin ja valitsi neuvonantajikseen henkilöitä, jotka kansan silmissä olivat mitä kehnoimpia miehiä, semmoisia kuin Aumerle, Norfolk, Exeter, Wiltshire, Bushy, Bagot, Green. 1398 v:n parlamentti jo myönsi täydellisen itsevallan kuninkaan asettamalle valiokunnalle. Hallituksessa tuli nyt kokonaan mielivalta järjen sijaan. Omaisuutta ei pidetty pyhänä enempää kuin persoonallista vapauttakaan; lailliset perilliset karkoitettiin maistaan ja konnuistaan, jotka anastettiin valtiolle. Kansaa verotettiin jos jollakin tavalla, jotta saataisiin varoja tuhlaavaan hovielämään. Äsken mainitussa 1398 v:n parlamentissa Henrik Herefordkin nosti sen kanteen Norfolkin herttuaa vastaan, joka sitten oli alkuna Richardin kukistumiseen. Tällä tapahtumalla näytelmä alkaa ja noudattaa sitten pääpiirteissä historiallisten tapausten kulkua.
[1] Noobeli, vanha englantilainen kultaraha.
[2] Kuningattaren Ranskasta ma toin. V. 1396 kuningas Richard Canterburyn arkkipiispan kautta kihlasi kuusivuotiaan Ranskan prinsessan, Isabellan. Sh. tekee hänestä täysikasvuisen kuningattaren.
[3] Voi jalopeura leopardin suuttaa. Norfolkin vaakunakilvessä oli kultainen leopardi. Niinkuin tunnettu, Englannin valtakunnan kilvessä on leijonan kuva.
[4] Paljaat muurit. Tarkoittaa seiniä, joissa ei ollut verhoa. Seinäverhot olivat irtonaiset, hakasiin kiinnitettävät ja muutettavat.