HERRA TOPIAS.
Terve tultuasi, aasi! Nyt pieni loilotus.
HERRA ANTREAS. Piru olkoon, sillä on mainiot keuhkot, tuolla narrilla. Antaisin vaikka jonkun punnan, jos olisi minulla sellaiset reidet ja sellainen laulunääni, kuin tuolla narrilla on. Totta tosiaan, olitpa sangen lystikäs narri eilen illalla, kun kerroit tuosta Pigrogromituksesta ja Vapiaaneista, jotka kulkevat Quebuksen päiväntasaajan poikki. Se oli, saakeli soikoon, sangen hupaista. Lähetin siitä sinulle roposen henttusi varalle. Saitko sen?
NARRI. Pistin prisanttisi pussiin, sillä Malvolion nokka ei ole mikään piiskanvarsi, fröökinälläni on valkoiset kädet, ja Myrmidonit eivät ole mitään olutkapakoita.
HERRA ANTREAS. Verratonta! Tuopa se on sittenkin mitä hullunkurisinta, lopultakin. Nyt pieni laulu.
HERRA TOPIAS.
Niin oikein; tuossa sinulle kolikko; laula meille laulu.
HERRA ANTREAS.
Tuossa kilukka minunkin puolestani: jos toinen antaa, —
NARRI.
Pitääkö olla lemmenlaulu vai siveellinen laulu?[6]
HERRA TOPIAS.
Lemmenlaulu, lemmenlaulu!
HERRA ANTREAS.
Niin, niin; minä en siitä siveellisyydestä välitä.
NARRI. (Laulaa)