VIOLA.
Ken täällä hallitseepi?
KAPTEENI.
Herttua,
Yht' ylväs luonteeltaan kuin nimeltäänkin.
VIOLA.
Ja nimensä?
KAPTEENI.
Orsino on.
VIOLA.
Orsino!
Isäni kuulin mainivan sen nimen;
Hän silloin oli vielä poikamies.
KAPTEENI.
Niin nytkin on, tai oli äsken aivan.
Kuukaus on siitä vaan, kun täältä läksin;
Huhuttiin silloin, — sillä, tiedättehän,
Mit' isot toimii, sitä pienet kielii, —
Ett' ihanaa Oliviaa hän kosi.
VIOLA.
Ken se?
KAPTEENI.
Siveä impi, kreivin tytär.
Vuos' sitten isä kuoli; silloin tyttö
Veljensä hoitoon joutui, joka hänkin
Kuol' äskettäin; nyt, sanotaan, hän surust'
Ei nähdä voi, ei puhutella miestä.
VIOLA.
Oi, sitä neittä palvella jos saisin,
Niin ett'ei tietäis maailma, ken olen,
Ennenkuin itselleni kypsyy aika
Sit' ilmaista!
KAPTEENI.
Tuo käynee tuskin päinsä.
Ei pyynnöt minkäänlaiset häneen pysty,
Ei itse herttuankaan.