NARRI. Oikein osattu, herraseni. — Kas vaan tätä aikaa! Älyniekalle on sananparsi vain vuohennahkainen kinnas; tuota pikaa on nurja puoli käännetty päällepäin.
VIOLA. Aivan oikein: jotka kevyesti leikkivät sanoilla, voivat tuota pikaa tulla kevytmielisiksi.
NARRI.
Sen vuoksi toivoisin, ett'ei sisarelleni olisi pantu nimeä.
VIOLA.
Miksi niin, ystävä?
NARRI. Nähkääs, herraseni, hänen nimensä on sana, ja jos sillä sanalla leikkii, voisi sisareni tulla kevytmieliseksi. Mutta, totta puhuen, sanat ovat aika hunsvotteja, sittenkuin velkakirjat ovat niiltä kunnian vieneet.
VIOLA.
Syysi, ystävä?
NARRI. Toden totta, syytä en voi sanoa ilman sanoja; ja sanat ovat nyt tulleet niin petollisiksi, että niille ei voi syytä perustaa.
VIOLA.
Lyönpä vetoa, että olet iloinen vekkuli, joka et huoli mistään.
NARRI. En niinkään, herraseni; huolin minä sentään jostakin; mutta, kunniani kautta, teistä en huoli; jos se on samaa kuin ett'en huoli mistään, niin soisin, että se tekisi teidät näkymättömäksi.
VIOLA.
Etkö sinä ole neiti Olivian narri?