MARIA. No niin, herra, ajatus on vapaa; mutta, kuulkaas, viekää kätenne maitokamariin juotettavaksi.
HERRA ANTREAS.
Miksi niin, sydänkäpyseni? Mikä on tarkoitus?
MARIA.
Se on vallan kuiva.[1]
HERRA ANTREAS. Soo! Luulenpa, ett'en ole semmoinen aasi, että voisin pitää käteni kuivana. Mutta mitä on tuo pila?
MARIA.
Kuivaa pilaa.
HERRA ANTREAS.
Onko teillä paljon sitä?
MARIA. On, herra, kaikki sormenpäät täynnä. Kas niin vaan, tuossa saatte kätenne takaisin, minä olen kuiva.
(Menee.)
HERRA TOPIAS. Ah, ritari, nyt tarvitset kupollisen sektiä. Olenko ikänä nähnyt sinua noin nujerrettuna?
HERRA ANTREAS. Ette sinä ilmoisna ikänä, luulisin, paitse milloin sekti on minut nujertanut. Väliin tuntuu minusta, ett'en ole minä sen älykkäämpi kuin muukaan tavallinen kristitty ihminen, mutta olenhan suuri häränlihan syöjä, ja se se, luulemma, tekee hieman haittaa älylleni.