(Lähtee. Kolkutusta ulkoa.)
MACBETH.
Mikä kolke? —
Mik' on mun? Risahdustakin ma säikyn!
Kenenkä kädet nää? Haa! Päästäni ne
Repivät silmät maalle! Voiko suuren
Neptunin koko valtameri pestä
Tuon veren kädestäni pois? Ei, ennen
Tää käsi meret määrättömät punaa,
Viherjän muuttain ruskeaks.
(Lady Macbeth palajaa.)
LADY MACBETH.
Mun käten'
On samankarvaiset kuin sun, mut sydän
Noin vaalas mua hävettäis.
(Kolkutusta.)
Tuo kolke
Eteläportin' on. Pois kamariimme!
Pisara vettä pois tän synnin huuhtoo;
Kuin kevyt on se sitten! Sinust' uljuus
On luopunut.
(Kolkutusta.)
Haa! kuules, taasen kolke!
Yöpuku ylles, ett'ei kutsuttaissa
Havaittais meidän valvoneen. — Äl' anna
Noin raukkamaisest' aatoksilles valtaa.
MACBETH.
Tekoni tietäen mun paremp' oisi,
Ett' itseän' en tietäisi
(Kolkutusta.)
Kolkkehellas
Herätä Duncan! Voi, jos sen sa voisit!
(Lähtevät.)
Kolmas kohtaus.
Sama paikka.
(Portinvartija tulee.)