ROSSE.
Duncanin ratsut — kumma, mutta totta —
Nuo somat, kauniit, rodun valiot,
Hurjistuneina pilttuuns' särkivät,
Kurista huolimatta maalle syösten
Ikäänkuin sotaan ihmiskuntaa vastaan.
VANHUS.
Sanotaan, että toisiaan he söivät.
ROSSE.
Niin tekivätkin; sen ma kummakseni
Näin omin silmin. — Tuossa kunnon Macduff!
(Macduff tuke.)
No, miltä näyttää?
MACDUFF.
Ettekö te näe?
ROSSE.
Jo tiettyn' onko, ken on murhan tehnyt?
MACDUFF.
Ne, jotka Macbeth tappoi.
ROSSE.
Taivaan taatto!
Mik' etu heillä siitä?
MACDUFF.
Lahjotuita!
Kuninkaan pojat, Donalbain ja Malcolm,
Paenneet ovat, joka tekee heidät
Epäiltäviksi.
ROSSE.
Sekin luonnotonta!
Oo, kunnianhimo ahnas, joka ahmaat
Noin oman elinmehus! — Luultavasti
Kuninkaaks nyt saa Macbeth.
MACDUFF.
Nimitetty
Hän on ja Sconiin kruunattavaks mennyt.