MACBETH.
Taas kuume minuun karkaa; terve muuten
Olisin ollut: niinkuin marmor' ehjä,
Kuin vuori vahva; rajaton ja vapaa
Kuin ilman henki; vaan nyt salvass' olen,
Siteissä, raudoiss', epäilyyn ja kauhuun
Kahlittu kiinni. — Säilyss' on siis Banquo?
MURHAMIES.
On, herra, säilyss' allikossa tuolla,
Ja päässä kaksikymment' aimo haavaa,
Joist' yksikin jo surmaks olis.
MACBETH.
Kiitos!
Siin' emäkäärme on; mut pakoon päässyt
Sikiö tuo, se myrkyllist' on juurta,
Vaan vielä hampaaton. — Pois mene; lisää
Huomenna kuulen.
(Murhaaja menee.)
LADY MACBETH.
Kuningas, te ette
Kehoita iloon. Atria on kaupan,
Jos sit' ei mielin suoduks usein kuule.
Saa ruokaa kotonaankin, mutta vieraiss'
On kohtelu sen höystehenä: muuten
On pidot kolkot.
MACBETH.
Maire muistuttaja! —
Sulatus hyvä ruokahaluanne
Ja kumpaistakin terveys seuratkoon!
LENOX.
Suvaitkaa, kuningas, tok' istahtaa.
(Banquon haamu tulee ja istuu Macbethin sijalle.)
MACBETH.
Maan kunnia nyt olis koossa tässä,
Jos Banquo ystävämme olis läsnä.
Juroksi tahtoisin hänt' ennen syyttää
Kuin jotain tapaturmaa surkutella.
ROSSE.
Sanansa poissa-olollaan hän syö. —
Suvaitkaa toki seurahamme tulla.