POIKA. Ovatko kaikki hirtettävät, jotka vannovat ja valehtelevat?
LADY MACDUFF.
Ovat, joka ainoa.
POIKA.
Ken ne hirttää?
LADY MACDUFF.
Kunnon ihmiset, tiettävästi.
POIKA. Sitten ovat kaikki vannojat ja valehtelijat aika houkkoja; sillä vannojia ja valehtelijoita on yltäkyllin voittamaan kaikki kunnon ihmiset, jopa hirttämäänkin heidät.
LADY MACDUFF.
Jumal' auttakoon sua, pikku hupsua! Mut mistä nyt saat isän?
POIKA. Jos hän olisi kuollut, niin sinä itkisit häntä; ja jos et sitä tekisi, niin varmaankin saisin pian toisen isän.
LADY MACDUFF.
Voi sinun puheitasi, pikku lörppä!
(Sanantuoja tulee.)
SANANTUOJA.
Jumalan siunaus teille, kaunis rouva!
En tuttu lie, mut arvonne ma tunnen.
Ma varon, ett' on vaara lähellänne:
Jos köyhän miehen neuvoon suostutten,
Tääll' älkää olko! Pois, pois lapsinenne!
Peloittaa teitä näin on kyllä julmaa,
Vaan vielä julmempaa, jos salaan vaaran,
Jok' uhkaa teitä. Herra teitä kaitkoon!
En jäädä tohdi.