3 NOITA.
Haa, rummut soi!
Se on Macbeth, oi!
Kaikki. Velhosiskot käsikkäin
Maat ja meret kiitää näin
Hyörin pyörin piirisillä:
Kolme sulle ja kolme mulle
Ja kolme vielä, siit' yheksän tullee.
Seis! — Nyt taika on kohdallaan.
(Macbeth ja Banquo tulevat.)
MACBETH.
Näin julman kaunist' en ole päivää nähnyt.
BANQUO.
Etäälläkö on Fores? — Keitä nuo
Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhät?
Maan asukkailt' ei näytä he ja sentään
Maan päällä käyvät. Eloss' olettenko,
Ja olennoita, joilta vastuun saapi?
Mua ymmärtävän näytte: kaikin viette
Rosoille huulillenne kurtun sormen.
Näytätten naisilta, mut partanne
Mua kieltää teitä siksi päättämästä.
MACBETH.
Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten?
1 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!
2 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani!
3 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran.
BANQUO.
No, mitä tuijotatte? Säikyttenkö
Noin sulosointuisia uutisia? —
Nimessä totuuden, keit' oletten te?
Kuvitelmia vai tosi-olennoita!
Jalolle kumppanillen' ennustatte
Olevan onnen lisäks[4] suurta valtaa
Ja kruunun toiveita, ett' oikein siitä
Hän hurmaantuu; vaan mulle ette haasta.
Jos ajan kylvön tiedätten ja näette,
Mik' itu nousevi ja mik' ei nouse,
Niin vastatkaa! En kerjää enkä pelkää
En armoanne enkä vihaanne.
1 NOITA. Terve!