PALVELIJA.
Tuloss'
On kymmentuhat —
MACBETH.
Hanheako, lurjus?
PALVELIJA.
Ei, soturia.
MACBETH.
Mene, raavi silmäs
Ja punaa pelkos, maitomaksa hölmö!
Häh? Mitä sotureita? Hiiteen sielus!
Nuo liinahtavat poskes pelvon luovat.
Häh, mulkosilmä, mitä sotureita?
PALVELIJA.
Englannin sotajoukko, kuninkaani.
MACBETH.
Pois naamoinesi! — Seyton! — Sairaaks ihan
Tuo minut saattaa — Seyton, hoi! — Tää puusti
Ijäksi nostaa mun tai maahan paiskaa.
Elänyt olen kylläks; elon-aika
Jo syksyyn kallistuu ja lehden lähtöön;
Ja ijän seuralaiset — kuuliaisuus,
Kunnia, rakkaus, ystävysten joukot —
Ne mennytt' on; sen sijaan kirousta
Salaista, syvää kuulen, mairett' inhaa,
Jot' epäis sydän-parka, jos vaan tohtis. —
Seyton!
(Seyton tulee)
SEYTON.
Mit', armollinen herra, suvaitsette?
MACBETH.
Mit' uutta muuta?
SEYTON.
Kaikki totta, herra,
Mit' ompi kerrottu.