DESDEMONA.
Sen tekisitkö, maailman jos saisit?
EMILIA.
Ja te?
DESDEMONA.
En, päivän nähden: sen ma vannon!
EMILIA.
En minäkään päivän nähden, mutta kenties pimeydessä.
DESDEMONA.
Sen tekisitkö, maailman jos saisit?
EMILIA.
Avara mailma ompi: palkka vieno
Ja rikos hieno!
DESDEMONA.
Sit' et maarin tekis!
EMILIA. Tekisin maarinkin; ja tehtyäni tekisin sen taas tekemättömäksi. En sitä sentään, luulen ma, sormuksesta tekisi enkä muutamasta harsokyynärästä enkä vaipoista, hameista, myssyistä enkä pienestä vuosieläkkeestä. Mutta jos maailman saisin, — hei, ken ei siitä hinnasta miestään tekisi aisankannattajaksi, kun hän siten saa kruunun päähänsä. Kiirastulenkin uhalla sen tekisin.
DESDEMONA.
Kirottu ma, jos moisen vääryyden
Tekisin, vaikka koko mailman saisin!
EMILIA. Oh, tuohan vääryys on vaan maailmassa vääryys, ja jos koko maailman saatte vaivastanne, niin on se vääryys omassa maailmassanne, ja helposti sen silloin voitte oikeaksi tehdä.