JAGO.
Täss' aivan; ole mies ja miekkaas tartu.
RODRIGO.
Halua suurt' ei tekoon ole mulla,
Mut hän on esiin tuonut kelpo syitä.
Yks henki vaan! — Hän kuolkoon! Miekka maalle!
(Vetäytyy syrjään.)
JAGO.
Tuon näpyn nuoren verisille hiersin;
Se äityy jo. Jos Cassio hänet surmaa
Tai Cassion hän tai kumpikin he kaatuu,
Mull' ain' on voitto. Jos Rodrigo elää,
Mua korvaamahan täydesti hän vaatii
Kaikk' kullat, helmet, joita peijannut ma
Hält' olen lahjaks Desdemonalle.
Se ei käy päinsä. Jos jää Cassio eloon,
Hän joka päivä tekee kauneudellaan
Rumaksi mun; ja lisäks hälle mauri
Kaikk' ilmoittaa voi; suuri siin' on vaara.
Ei. Kuolkoon hän! — Vait! Tulevan hän kuuluu.
(Cassio tulee.)
RODRIGO.
Se hän on; käynnin tunnen. — Kuole, konna!
(Karkaa esiin ja iskee Cassiota miekallaan.)
CASSIO.
Sep' olis, totta, ollut surma-isku,
Mut paremp' on, kuin luulet, tämä takki;
Sun koitan takkias.
(Paljastaa miekkansa ja haavoittaa Rodrigoa.)
RODRIGO.
Oo, surman sain ma!