(Laukauksia kuuluu.)
2 YLIMYS.
He linnaa tervehtivät: nekin kai
On ystäviä.
CASSIO.
Tieto hankkikaa. —
(Ylimys lähtee.)
Vänrikki, terveeks! —
(Emilialle.) Tervetullut, rouva! —
Pahaksi älkää panko, Jago, vaikka
Tapaani käytän: kasvatus se minut
Näin rohkean on kohteliaaksi tehnyt.
(Suutelee Emiliaa.)
JAGO.
Jos huuliltaan hän suo sen verran teille,
Kuin tarjoaa hän mulle kieleltänsä,
Niin saatte kyllin.
DESDEMONA.
Raukka tuskin puhuu!
JAGO.
Ma mitä kuulen! Liiaksikin paljon!
Sen aina huomaan, kun ma maata tahdon.
Edessä teidän armonne, sen arvaan,
Hän kielens' alas sydämeensä nielee
Ja aatoksissaan haukkuu.
EMILIA.
Syyt' ei sulla
Sanoa tuota.
JAGO.
Eipä vainen! Ulkon'
Olette niinkuin kuvat, kotoisalla
Kuin porokellot, kyökissänne pedot,
Paheessa pyhät, loukattuina pirut,
Hotikot töissä, maaten työtyrit.
DESDEMONA.
Hyi suas, parjaaja!