JAGO.
Herättäkää isä,
Vainotkaa miestä, myrkyttäkää naute;
Asia huutoon, heimo ilmiraivoon!
Vaikk' Eedenissäkin hän asuis, purkoot
Hänt' itikat! Jos ilolt' ilo tuntuu,
Sekoittakaa sen verran tuskaa siihen,
Ett' osan karvastaan se kauhduttaa!
RODRIGO.
Täss' isä asuu; äänehen ma huudan.
JAGO.
Mut hirveällä tuskan ulvonnalla,
Kuin suurissa on kaupungeissa laita,
Kun äkist' yöllä tulipalo uhkaa.
RODRIGO.
Brabantio, hoi! Signor Brabantio, hoi! hoi!
JAGO.
Herätkää, hoi, Brabantio!
Varkaita, varkaita! Hoi, huonettanne
Varokaa, tytärtänne, kirstujanne!
Varkaita, varkaita!
(Brabantio ilmestyy ylhäälle ikkunaan.)
BRABANTIO.
Mik' on noin hirveähän meluun syynä?
Mik' on nyt hätä?
RODRIGO.
Onko perehenne
Kotona kaikki?
JAGO.
Lukossako ovet?
BRABANTIO.
No kuinka niin?