NARRI. Niin, niitä on soittimia, jotka ovat puhalluksissa joskus. — Mutta, tuossa on palkkanne, hyvät herrat; kenraali on niin soittoonne ihastunut, että, ystävyyden nimessä, toivoo, ett'ette enää sillä melua herätä.
1 SOITTONIEKKA. Hyvä, hyvä; kyllä ollaan vaiti.
NARRI. Jos teillä on soittoa, jota ei voi kuulla, niin antakaa soida; sillä soittoa kuulla, niinkuin sanotaan, ei kenraali suuresti huoli.
1 SOITTONIEKKA. Semmoista meillä ei ole.
NARRI.
No, pillit pussiin siis, ja tiehenne! Menkää; ilmaan haihtukaa! Pois!
(Soittoniekat lähtevät.)
CASSIO.
Kuuleppas, kelpo ystäväni!
NARRI.
En, en kuule kelpo ystäväänne; teitä kuulen.
CASSIO. Säästä sukkeluutesi. Tuossa sulle pieni kultakolikko. Jos kenraalin rouvan seuranainen jo on jalkeilla, niin sano hänelle, että täällä on eräs Cassio niminen mies, joka nöyrimmästi pyytää saada hiukan häntä puhutella. Teetkö sen?
NARRI. Kyllä hän on jalkeilla. Jos hän suvaitsee tänne jalkailla, niin kyllä hänelle sen asian niinkuin esitän.