BENVOLIO.
Se tuuli meidät itsestämme lietsoo;
Ruokailleet ovat; liian myöhään tullaan.
ROMEO.
Liiaksi varhain, pelkään. Pahaa luulen,
Jotakin tähtiin vielä peittynyttä,
Mi tän yön kemuill' alkaa katkerasti
Tuhoista kulkuaan, ja jonkun julman,
Verisen äkkisurman kautta päättää
Eloni kurjan, rintaan kätketyn.
Vaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa
Myös purjeitani. — Matkaan, veikot hauskat!
BENVOLIO.
Nyt rummut soimaan!
(Menevät.)
Viides kohtaus.
Sali Capuletin talossa.
(Soittajat odottamassa. Palvelijoita tulee.)
1 PALVELIJA. Missä se Paistinen on, kun ei auta pöytää korjaamaan? Senkin lautaisen-näpistelijä! Senkin lautaisen-nuoleksija!
2 PALVELIJA. Jos kaikki säädyllisyys jätetään yhden tai kahden ihmisen käsiin, jotka lisäksi ovat pesemättömät, niin on se hyvin siivotonta.
1 PALVELIJA. Pois nojatuolit! Syrjään viinapöytä! Korjaa hopiat! — Veikkonen, säästä mulle palanen sokurileipää ja, jos minusta pidät, niin laita että portinvartija laskee sisään Myllylän Sannan, ja Leenan. — Antti! Paistinen! hoi!
(Kaksi palvelijaa tulee.)