Kolmas kohtaus.
Lorenzon kammio.
(Lorenzo ja Romeo tulevat.)
LORENZO.
Tule esiin, Romeo! Esiin, pelvon mies!
Avuihis murhe rakastunut on
Ja kovan kohtalon sait aviokses.
ROMEO.
Mit', isä? Mik' on prinssin tuomio?
Mun tuttavuuttani mik' etsii murhe,
Jot' en jo tuntis?
LORENZO.
Liiaksikin olet
Sa tutustunut moiseen turma-seuraan.
Ma tiedon saatan prinssin tuomiosta.
ROMEO.
Se tuomio julma lie kuin tuomiopäivä?
LORENZO.
Ei; lievempi se tuli tuomio:
Vain ruumiin maanpako, ei ruumiin kuolo.
ROMEO.
Maanpako? Armahda! Oi, sano: kuolo!
Maanpaolla on katse hirmuisempi —
Kuin kuololla. Maanpaost' älä puhu?
LORENZO.
Veronast' olet vain maanpakoon syösty;
Oi, kärsi: suur' on maailma ja laaja.
ROMEO.
Ei maailmaa Veronan ulkopuolia.
Vaan kiirastuli, piina, horna itse.
Maanpako täält' on pako maailmasta,
Ja pako maailmast' on kuolemaa;
Maanpako siis on kuolon epänimi.
Jos kuoloa sa maanpaoksi sanot,
Lyö pääni poikki kultakirveellä
Ja naurat iskulle, mi surmaa mun.