PIETARI.
En rahaa, en maarin sitä; vaan selkäänne, te senkin pillipiiparit.
1. SOITTAJA. Vai niin, herra häntäherra.
PIETARI. Niin, niin, kyllä saatte häntäherran pamppua maistaa, Kyllä minä selkänne mittaan oikein Porvoon mitalla; pankaa se merkille.
1. SOITTAJA. Jos selkämme mittaatte, panette kai itse merkin.
2. SOITTAJA. Hyvä herra, pamppu tuppeen ja järki esiin.
PIETARI. Varokaa järkeäni. Kyllä teidät järkeni pehmittää, vaikka kärkeni pistänkin tuppeen. — Vastatkaa minulle niinkuin miehet:
"Kun mieltä vaivaa kärsimys
Ja tuska sydänt' ahdistaa,
Niin soiton hopea-helähdys" —
Miksi "hopea-helähdys"? Miksi "soiton hopea-helähdys"?
Mitä sanotte te, Suolikieli?
1. SOITTAJA. He, siksi, että hopealla on heleä ääni.
PIETARI.
Auttavasti! — Entä te, Viulujaakko?